Niko Nieminen jättimäisessä haastattelussa – vakuutustaistelu suoraan helvetistä

Niko Nieminen teki Ilvestä vastaan kaksi maalia. Muutama ottelu tästä ja ura oli ohi olkapäävamman vuoksi.
Niko Nieminen teki Ilvestä vastaan kaksi maalia. Muutama ottelu tästä ja ura oli ohi olkapäävamman vuoksi. Kuva: Niko Niemisen arkistot

Entinen Liiga-pelaaja Niko Nieminen kertoo jättimäisessä haastattelussa, kuinka hän on käynyt jo useita vuosia taistelua vakuutusyhtiöiden kanssa.

Niko Niemisen nimi saattaa soittaa monien kiekkofanien keskuudessa kelloja. Onhan kyseessä komeat 554 Liigan runkosarjaottelua pelannut soturi, joka ei antanut kaukalossa mitään ilmaiseksi. Nieminen taisteli, raatoi ja iski siinä samalla varteenotettavat tehot, 90+94 (184). Paras kausi Liigassa (2008-09) piti sisällään 18 maalia ja yhteensä 33 tehopistettä. Nieminen oli yleisesti ottaen taistelun ruumiillistuma ja fanien suosikki. Pelaaja, joka pelasi täydellä sydämellään illasta toiseen.

Niemisen ura lähti liikkeelle Espoon Palloseurasta, mistä hän siirtyi lopulta Kiekko-Espooseen. Kaudella 1998-99 espoolaisseura muutti nimensä Bluesiksi. Kotikaupunkinsa seurassa mies viihtyi pitkään, aina kauteen 2005-06 saakka. Miesten edustusjoukkueessa Nieminen pelasi vuodet 2002-06.

Espoosta matka jatkui lopulta Tapparaan. Seura kuitenkin lainasi hänet takaisin Bluesiin kaudeksi 2007-08, jolloin Nieminen pääsi samalla maistelemaan ensimmäistä SM-mitaliaan, kun Blues pelasi itsensä hopealle. Varsinainen paluu Espooseen tapahtui lopulta kaudella 2012-13, kolmen HPK:ssa vietetyn vuoden jälkeen. Tuolloin hän muodosti syyskaudella yhdessä Teemu Rinkisen ja Teemu Ramstedtin kanssa tehoja mättäneen ”TNT-ketjun”. Niemisen kausi kuitenkin katkesi jo 36 ottelun jälkeen, kun hän loukkasi oikean olkapäänsä. Kyseinen loukkaantuminen oli Niemisen kannalta lopulta todella vakava. Hän ilmoittikin elokuussa 2013, että ura jääkiekkoilijana on ohi, ja syy tähän on juuri kyseinen olkapäävamma.

Loukkaantumishistoria osuu yksi yhteen pelityylin kanssa

Niemiselle uran lopettaminen oli hankala pala, sillä jo kuten yllä mainittu, oli mies kaukalossa kova taistelija. Tämä heijastui suoraan myös hänen vammoihinsa. Vanha sanonta ”urheilija ei tervettä päivää näe” pätee erityisen hyvin Niemisen kohdalla. Hänen historiansa vammojen kanssa on nimittäin todella värikäs ja äärimmäisen pitkä. Nieminen kuitenkin kerta toisensa jälkeen taisteli loukkaantumisten läpi, mistä syystä johtuen uran päättyminen olkapäävammaan teki erityisen kipeää.

– Lukuisista loukkaantumisista näkee pelityylin ja luonteen; kentälle mentiin hinnalla millä hyvänsä. Liian
aikaisin loppuneen peliuran loukkaantumissaldo näyttää tältä: Yli kymmenen aivotärähdystä, niskan/kaularangan vääntymä (toisen pelaajan polvi osui päähän), nenävammat, joiden johdosta verta tulee 1-3 kertaa viikossa, leukamurtuma kahdesta kohtaa one timer -blokkauksen johdosta, kolme oikean olkapään vammaa, vasemman olkapään seudun solisluun ja AC-nivelen ruhjevammat, kyynärpäävammat, sillä molemmissa kyynärpäissä on rustoumaa ja luusiruja. Molempien ranteiden vääntymisvammat molempiin suuntiin, hiusmurtumat molemmissa kämmenissä, pikkurillin ja nimettömän murtumat, etusormen repeäminen auki luuhun saakka, lähes jokaisen sormen nivelsiteiden revähdykset, rintalastaan tulleen iskun aiheuttama ilmarinta, useamman kylkiluun murtumat edestä ja sivuilta sekä selkärangan puolelta kahden kylkiluun murtumat.
Useat selkälihaksiston venähdykset ja revähdykset, alaselän ja lonkan useat isommat ruhjevammat, lukuisat puujalat, useat reisilihasten revähdykset ja venähdykset, lukuisat nivusten venähdykset, polvivammat (sivusiteet ja kierukka leikattu), sääriluiden vauriot kiekkojen blokkauksesta, nilkkojen ja kantapäiden sekä jalkapöytien ja varpaiden lukuisat ruhjeet, Nieminen luetteli.

Kuten todettu, Niemisen loukkaantumishistoria on hurjaa katseltavaa. Listaa ihmetellessä mieleen juolahtaakin paljon kysymyksiä. Näistä kenties tärkein on se, että miksi tietyt yksilöt ja tietyt pelaajat kärsivät paljon enemmän vammoja kuin toiset. Kuten Nieminen sen itsekin muotoilee, toiset pelaajat eivät anna periksi, vaikka siitä saisikin maksaa kovaa hintaa. Duunarin rooli jääkiekossa ei ole lainkaan niille ihmisille, joiden kipukynnys on matala. Iskuja nimittäin satelee, se on varma.

– Duunarin luonteeseen ei kuulunut luovuttaminen. Hyvä esimerkki tästä on SM-Liigan finaalit Bluesin kanssa, kun pikkurillini murtui säpäleiksi, ja pelasin kovien kipulääkkeiden vaikutuksen alaisena, koska sormea ei pystytty puuduttamaan, Nieminen muisteli kevättä 2008, jolloin Blues kohtasi finaaleissa Oulun Kärpät.

– Maila teipattiin tuppikäteen kiinni, koska en pystynyt puristamaan mailasta ollenkaan, ja tietenkin jokainen pienikin isku tai osuma tuntui uudelta murtumalta. Kipu oli jatkuvasti järkyttävän kova ja se kesti koko finaalien ja välipäivien ajan.

Ei ole sattumaa, että Niemisen kaltainen pelaaja on ottanut iskuja vastaan erityisesti keväällä ja finaalien aikana. Tämä onkin kenties suurin syy, miksi sitä pelaajatyyppiä, jota Nieminen itsekin edusti, pidetään mittaamattoman suuressa arvossa, kun kausi etenee pudotuspeleihin ja ratkaisuvaiheisiin.

– Toinen esimerkki periksiantamattomuudesta on HPK:n kaudelta (2009-2010), kun pelasin siten, että molemmissa kämmenissä oli hiusmurtuma. Kyseessä oli KalPa-sarja ja joka peliin kämmenet puudutettiin parilla piikillä. Myös maila jouduttiin teippaamaan molemmista käsistä kiinni, koska mitään puristusvoimaa ei löytynyt puudutuksien ja kipujen takia. Todella vahvat kipulääkkeet, relaksantit sekä nukahtamislääkkeet mahdollistivat pelaamisen tässä sarjassa. Myös olkapäätä jouduttiin puuduttamaan kolmesta kohtaa päivittäin playoffien ensimmäisestä pelistä lähtien että myös harjoituksissa. Finaaleista ei ole muistikuvaa, Nieminen muistelee.

Olkapäävamma, joka lopetti peliuran kuusi vuotta sitten, näkyy arjessa yhä edelleen

Nieminen oli selvinnyt jo pitkään lukuisista loukkaantumisista puudutuksien, piikkien, fysioterapian ja kovan henkisen kantin voimalla. Kuitenkin, 29. joulukuuta 2012 Nieminen sai uuden oikean olkapään vamman Rauman Lukkoa vastaan pelatussa ottelussa. Mies oli tässä vaiheessa 30-vuotias, eli jääkiekkoilija parhaassa iässään. Tällä kertaa visiitti lääkärin luona ei tuottanut toivottua tulosta.

– Kyseessä oli AC-nivelen gradus IV-vamma. Se ei ollut kuvantamistutkimuksilla hyvin todettavissa, vaan diagnoosi tehtiin kliinisesti, Nieminen kertoo saamastaan diagnoosista.

Miehen itsensä mukaan saattaisi olla mahdollista, että jos diagnoosi olisi tehty nykyaikasella osaamisella, olisi hänen peliuransa saattanut jatkua vielä pidempäänkin.

– Vammaa ei myöskään uskallettu tai saatu hoidettua leikkaamalla, koska solisluun uloimmassa päässä todettiin mineraalikatoa ja vuonna 2012 tämän kaltaisen vamman ymmärtäminen ja operatiivinen osaaminen ei valitettavasti ollut sillä tasolla kuin se tällä hetkellä on.

Kyseinen loukkaantuminen oli lopulta se, joka lopetti Niemisen uran ammattilaisjääkiekkoilijana. Kuitenkin pahin koko tilanteessa oli se, että vamma haittaa miehen arkea yhä tänäkin päivänä. Kovat päänsäryt ja unettomat yöt ovat valitettava fakta Niemisen elämässä.

– Uran päättäneestä pysyvästä olkapäävammasta on tullut seurauksia myös arkielämääni. Tottakai, jos solisluuta puuttuu yli 5 cm ja siteet ovat poikki sekä hermoja tuhoutunut, on seuraamukset julmat.

– Olkapään vaurioituminen pysyvästi aiheuttaa jatkuvia sijoiltaan menoja, niskakipuja ja migreenikohtauksia. Ennen viimeisintä vammaa, migreeniä ei koskaan ollut. Vamman jälkeen migreenikohtauksia on ollut noin 300 kertaa viimeisen viiden vuoden aikana, joka kärjistyy useimmiten pahoinvointiin ja oksenteluun. Viime aikoina tahti on onneksi hieman rauhoittunut. Pysyvä vamma aiheuttaa myös jatkuvat univaikeudet, jotka ilmenevät siten, että herään vähintään kaksi kertaa yössä voimakkaaseen kipuun ja pariin otteeseen yössä tulee kipukohtauksia, jotka ovat olkapään tuhoutuneiden hermojen aiheuttamia. Myös nukkuma-asennon vaihtaminen aiheuttaa kipua. Jatkuvat päänsäryt ja toistuvat selkälihaskrampit vaikeuttavat arkea, vaikka yleensä krampit tulevatkin vasta yöllä, Nieminen kertaa kauhukokemuksiaan.

Vaikka Nieminen oli peliuransa aikana todellinen soturi, joka ei karttanut kontakteja tai kipua, ajoivat uran jälkeiset ruumiilliset kärsimykset miehen siihen tilanteeseen, että lääkkeitä oli popsittava tasaiseen tahtiin.

– Lääkkeiden sekakäyttö on ollut tuttua. Varsinkin leikkauksen jälkeen tilanne eskaloitui. Voimakkaat kipulääkkeet, lihasrelaksantit, hermokipulääkkeet, masennuslääkkeet sekä uni-ja nukahtamislääkkeet kuuluivat päivittäiskäyttöön, Nieminen muistelee.

– Viimeisimmän leikkauksen jälkeen uni- ja nukahtamislääkkeet aiheuttivat minulle yli vuoden kestäneen addiktion, mutta lapsen syntymän jälkeen vieroitin itseni niistä eroon. Huomasin, että lapsen kanssa ei voi olla, jos on semmoinen zombie-mode päällä. Sain katkaistua jo uralla alkaneen, kaiken kaikkiaan 6-7 vuotta kestäneen kipu- ja unilääkeaddiktion.

Nieminen onkin opetellut nyt siihen, että hänen on kärsittävä elämässään paljon kipua. Mies on myös tuudittautunut siihen ajatukseen, että kovat säryt ja migreenikohtaukset saattavat seurata häntä loppuelämänsä ajan. Nieminen kertasi samalla, että asiantuntijoiden mukaan olkapää on siinä kunnossa, että siitä aiheutuvat haitat ovat todella rajut.

– Nykyään olen oppinut elämään kipujen ja migreenikohtausten kanssa. Ne kuuluvat varmaankin päivittäiseen elämiseeni loppuelämän ajan. Olkapään pysyvän vamman haittaluokka on asiantuntijoiden mukaan 7-9. Jo haittaluokka 3-4 saattaa
vaikuttaa useimmilla jokapäiväiseen arkeen tai lopettaa ammattilaisuran olkapään seudun vammoissa.

Vakuutustaistelu suoraan helvetistä

Niemisellä on jo pelkästään arkielämässä suuria vaikeuksia, joten lienee sanomattakin selvää, että hän on työkyvytön. Urheilijaturvalain mukaisesti hänelle siis pitäisi maksaa sen mukaista tapaturmaeläkettä ja haittarahaa, sillä hänen uransa päättyi oikean olkapään vammaan.

Asiasta on nyt kuitenkin taisteltu jo reilun viiden vuoden ajan. Kiistaa on aiheutunut siitä, minkä vuoden vamman mukaan hänelle pitäisi maksaa yllämainittuja korvauksia. Niemisen oikean olkapään solis-olkalisäke-niveleen (tuttavallisemmin AC-niveleen) kohdistui pelaajauran aikana kolme merkittävää vammaa, jotka tapahtuivat 29.12.2003, 18.3.2010 sekä 29.12.2012. Näistä viimeisin, kuten jo yllä todettu, lopetti miehen pelaajauran.

Vakuutusyhtiö If:n mukaan korvaus pitäisi maksaa vuoden 2003 tulleen vamman perusteella. Niemisen kannanotto on taasen, että vuoden 2012, tai vähintään vuoden 2010, perusteella.

Kiistan pohjana on raha. Ammattiurheilijalla on mahdollisuus saada viiden vuoden ajan tapaturmaeläkettä, jonka suuruus määräytyy palkan mukaan, mitä on maksettu työkyvyttömyyteen johtaneen vamman aikaan. Ammattiurheilijalla on mahdollisuus saada myös merkittävänkin suuruista haittarahaa, jos vamma aiheuttaa lääketieteellisen pysyvän haitan ja rahaa on haettu kolmen vuoden sisällä työkyvyttömyyteen johtaneesta vammasta. Niemisen tapauksessa vakuutusyhtiöt eivät halua maksaa hänelle haittarahaa, minkä lisäksi maksettava tapaturmaeläke on aivan erisuuruinen Niemisen vuoden 2003 tulojen perusteella kuin vuoden 2012 tulojen perusteella.

– Olen siis saanut tapaturmaeläkettä OP-Pohjolasta vuoden 2003 tulojen mukaan, ja tästä päätöksestä on tapeltu nämä vuodet, koska oikea korvaava yhtiö tulisi olla If ja vuoden 2012 tulot pitäisivät olla eläkkeen perusteena. Tulojen ero näinä vuosina oli useita kymmeniä tuhansia euroja, Nieminen kertoi.

OP-pohjolan kanssa Nieminen on puolestaan taistellut haittarahasta. Hän on maksanut koko peliuransa ajan ylimääräistä jääkiekkoilijoiden vapaaehtoista vakuutusta, josta pitäisi saada suurimmat haittarahakorvaukset, jos pysyvä lääketieteellinen vamma syntyy työtapaturmassa ja peliura loppuu. OP-Pohjola ei suostu maksamaan korvausta, missä vakuutusyhtiö vetoaa kolmen vuoden ehtoon. Toisin sanoen Nieminen on saanut eläkepäätöksen OP-Pohjolasta, eikä If ei suostu maksamaan
eläkettä ja he heittävät pallon taasen OP-Pohjolalle. Tästä syystä Nieminen saa vuoden 2003 tulojen perusteella eläkettä.

Vakuutusyhtiön mukaan ex-hyökkääjän olisi pitänyt hakea haittarahaa pysyvästä vammasta vuoteen 2006 mennessä. Luonnollisesti tämä olisi ollut mahdotonta, koska Niemisen peliura päättyi vuonna 2012 ja pysyvä lääketieteellinen vamma on todettu vasta vuonna 2013. Niemisen olisi siis pitänyt hakea vuoteen 2006 mennessä haittarahaa vammasta, jota hänellä ei ollut. Hän ei myöskään voinut tietää, että vuonna 2012 hänen peliuransa tulee päättymään olkapäävammaan.

Nieminen on hakenut tapaukseen liittyen lääkärien ja asiantuntijoiden lausuntoja. Kannanottoja on annettu eri lääkärien toimesta useita. Niemisen tapauksessa vakuutusyhtiön kantaa puoltavien lausuntojen tekijät ovat palkka-korvaus-suhteessa käsittelyssä mukana olevaan vakuutusyhtiöön tai vakuutusyhtiön asiantuntijalääkäri on lausunnon antajan aiempi läheinen esimies. Niemisen kantaa puoltavat lausunnot, joita on miehen itsensä mukaan n. 10 kappaletta, on tehty kokeneiden ja pitkään sekä alalla että urheilumaailmassa toimineiden traumatologien toimesta. Kyseisten lausuntojen painoarvo tapauksessa on ollut kuitenkin vähäinen.

Merkittävimmät kysymykset tapauksen ratkaisun kannalta

Taistelu vakuutusyhtiöiden kanssa on jatkunut jo siis yli viisi vuotta, eikä maalia ole vieläkään näkyvissä. Vaikka tilanne on mutkikas ja hankala etenkin Niemisen kantilta katsottuna, voidaan sen ratkaiseminen jakaa ainoastaan kolmeen kysymykseen.

Näistä ensimmäinen on se, että milloin Nieminen vammautui siten, että että hän ei kyennyt enää jatkamaan ammattiaan ja miksi? Tässä vaiheessa on selvää, että miehen peliura päättyi 29. joulukuuta 2012. On toki totta, että hänen oikean olkapäänsä AC-nivel oli ottanut kovia iskuja jo aiemmin, kuten vuonna 2003, mutta fakta on samalla se, että Nieminen iski Liiga-uransa parhaat pisteet vielä kuusi vuotta tapahtuneen jälkeen.

Toinen tärkeä kysymys liittyykin tähän, sillä se kuuluu: Oliko aiemmilla AC-nivelen vammoilla selvä syy-seuraus-suhde AC-nivelen uuteen vammaan, joka johti työkyvyttömyyteen?

Niemisen itsensä mukaan oikea vastaus on, että ”kyllä ja ei”. Kuten jo aiemmin mainittu, palasi Nieminen vuoden 2003 vamman jälkeen yhä vain parempana kaukaloon, mistä todisteena löytyy jatkuvasti parantuneet tilastot. Näiden perusteella vamma ei siis häirinnyt Niemisen pelaamista. Niemisen olkapäästä ei tullut miehen itsensä mukaan yhtä ainutta sairauskertomusmerkintää tai suullista tiedonantoa, kunnes hän loukkasi oikean olkapäänsä AC-nivelen uudelleen vuonna 2010. Tuolloin vuoden 2003 leikkauksessa tehdyt kiinnitykset irtosivat, mutta uuteen operaatioon ei nähty tarvetta, koska solisluun ulompi pää pysyi siinä määrin hyvin paikoillaan.

Nieminen pystyi jatkamaan pelejään ja harjoittelemaan täysipainoisesti ilman rajoituksia. Tämä kielii siitä, että vuonna 2010 tullut vamma oli parantunut ilman leikkaushoitoa. Asia myös testattiin kliinisesti vuonna 2012 tehdyssä joukkueen lääkärintarkastuksessa. Jälleen kerran, vuosina 2011 ja 2012 ei olkapäästä oltu tehty ainuttakaan sairauskertomusmerkintää, ennen kuin 29. joulukuuta 2012 olkapää otti viimeisen osumansa. Niemisen mukaan tämä viittaa siihen, että olkapää oli näinä vuosina hyvässä kunnossa.

Kolmas ja kenties kaikista tärkein kysymys on kuitenkin se, että milloin luu-nivel-rakennetta heikentävä osteolyysi, eli luun mineraalikato, joka lopetti miehen uran, on todettu ensimmäisen kerran?

Nieminen kertoo, että luun mineraalikato todettiin ensimmäisen kerran tietokonekuvassa 15.1.2013, minkä jälkeen tieto vahvistettiin magneettikuvan myötä 5.2.2013. Miehen mukaan aktiivisesti olkapäitä hoitavat lääkärit ja traumatologit tietävät, että AC-nivelen ulomman pään aktiivinen osteolyysi aiheuttaa niveleen jatkuvan ja toistuvan kivun. Tällaista Niemisellä ei oltu havaittu ennen viimeisintä vammaa, eikä sitä myöskään havaittu vuoden 2003 ja 2010 kuvissa.

Niemisen mukaan muutokset ovat vakuutusyhtiön asiantuntijalääkärin toimesta tulkittu mahdollisesti jopa tahallisesti väärin tai sitten asiantuntijalausuntoa on ollut antamassa lääkäri, jolla ei ole käsitystä vuonna 2003 tehdyn leikkauksen ja erityisesti siinä tehtyjen fiksaatioiden pettämisen merkityksestä röntgenkuvalöydöksiin.

Nieminen kertoo, että tapauksen merkittävin todiste sen suhteen, että oikean AC-nivelen uloimmassa päässä ei ollut ennen vuoden 2010 vammahetkellä nivelen stabiliteettiä heikentävää osteolyysiä, on 22.3.2010 olkapäästä otettu magneettikuva ja siihen liittyvä radiologin lausunto. Kysymyksiä herääkin siis auttamatta, kun Nieminen kertaa, että nämä kaikki – sekä kuvat että niihin liittyvät lausunnot – on jätetty kokonaan huomioimatta vakuutusyhtiön asiantuntijalääkärien toimesta.

Paistaa se päivä myös risukasaan

Kaiken taistelun ja kurjuuden keskellä Niemisen elämässä on tapahtunut myös paljon positiivisia asioita, kuten lapsen syntymä, koulutus sekä uusi ura asiakaspalvelupuolella.

– Oman lapsen syntymä vuoden 2013 alkupuolella piti pinnalla kaikkien haastavien vaiheiden, kuten loukkaantumisen, uran loppumisen, vakuutustaistelun ja rahahuolien, ohella, Nieminen kertasi.

Nieminen valmistui syksyllä 2016 merkonomiksi ja hyvien arvosanojen ja arvostelujen myötä Omniasta ehdotettiin stipendin hakua. Entisen pelaajan harmiksi kouluturahasto hylkäsi stipendihakemuksen, koska ammattilaisurheilijoiden työeläkelaki on erilainen kuin normaali työeläkelaki. Nieminen kertoo, että asiasta valitettiin muutaman kerran, mutta tuloksetta.

– Sain kuitenkin vastaavan summan Tukilinja Ry:ltä, joka on vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki Ry. Tästä tahosta vinkkasi eräs vaimoni sukulainen. Ja onneksi vinkkasi, koska muutaman sadan euron arvoinen stipendi tuli tarpeeseen pienentyneiden tulojen myötä.

Nieminen työskenteli vuosina 2014-16 Jääkiekko Espoon riveissä myynti- ja markkinointiosastolla. Tuolloin Nieminen työskenteli oppisopimuksella Blues Hockey Shopin shop managerina. Nykyisin 36-vuotias ex-laituri toimii varustekauppa Hockey Basessa myyjänä, minkä lisäksi hänen toimenkuvaansa kuuluu laukaisuvalmentajan työt. Lisäksi Niemisen arkeen kuuluu jääkiekkojunioreiden valmentaminen.

– Pääsin mukaan vuonna 2016 Koulua ja Kiekkoa- projektiin, joka on Blues Juniors Ry:n ja Urhean järjestämä Espoon yläasteille suunnattu jääkiekkokoulu. Toimin valmentajana, eli pari kertaa viikossa ohjaan aamujäitä toisen valmentajan kanssa. Projektin sisältö koostuu viikoittaisista lätkäharjoituksista sekä luennoista, joissa painotetaan opiskelun tärkeyttä, Nieminen sanaili.

Vaikka ura huippupelaajana onkin ohi, haluaa Nieminen jatkaa töitä juuri jääkiekon parissa. Mies kokee, että hänellä on tähän erinomaiset edellytykset.

– Entisenä huippu-urheilulajin pelaajana minulla on erinomaiset mahdollisuudet tehdä töitä jääkiekon parissa. Joukkueurheilulajin edustajana tiimityöskentelytaidot ovat kohdillaan ja työmoraali on muutenkin vahva. Tietenkin halu oppia ja kehittyä ovat korkealla. Toivon, että tulevaisuudessakin saan toimia jääkiekon parissa valmentajan/taitovalmentajan
roolissa. Koen olevani innovatiivinen ja kannustava tällä alueella.

Mihin ikinä Nieminen uudella urallaan päätyykin, yksi asia on kuitenkin varma: taistelu vakuutusyhtiöiden kanssa ei tule loppumaan.

– Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Taistelut ainakin käydään loppuun asti – se on varma!

Vakuutustaistelun valitusprosessin eri vaiheet:

Eläke / If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:

2/2013 Vakuutusyhtiö If määrää Niemisen menemään vakuutusyhtiön omalle lääkärille. Lääkäri kirjoittaa huonolaatuisen lausunnon, jota Nieminen ei koskaan itse näe. Vakuutusyhtiö antaa kielteisen eläkepäätöksen pitkälti tämän yhden lääkärin huonolaatuisen ja vakuutusyhtiömyönteisen lausunnon perusteella.

4/2013 Olkapää leikataan ja puhdistetaan, leikkauksesta pitää odottaa noin vuosi, jotta voidaan arvioida olkapään haittaluokitus. If:iin lähetellään uusia asiantuntijalausuntoja ja yritetään saada heidän kielteinen päätös kumottua.

5-8/2013 Asiantuntijalausuntojen ja vastineiden lähettäminen If:iin jatkuu.

9/2013 If ei muuta kantaansa, vaan vetoavat vanhaan vammaan ja leikkauksen jälkitilaan -> ei oikeutta tapaturmaeläkkeeseen -> OP-Pohjola alkaa maksamaan eläkettä vuoden 2003 (juniorisopimuksen) tulojen perusteella.

10/2013-1/2014 Uusia lääkärilausuntoja lähetetään If:iin, mutta lisäselvitykset eivät aiheuta muutosta annettuun päätökseen.

2/2014 Valitus tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan (Tamla).

8/2014 Tamlasta tulee hylkäävä päätös (yksi Tamlan ratkaisukokoonpanon lääkäreistä toimii samassa yksikössä, kun vakuutusyhtiön oma asiantuntijalääkäri).

9/2014 Valitus vakuutusoikeuteen.

1/2016 Vakuutusoikeuden hylkäävä päätös tulee (jälleen yksi päätöksen tehneistä lääkäreistä kuuluu samaan yksikköön kun vakuutusyhtiön asiantuntijalääkäri).

4/2016 Haetaan korkeimmasta oikeudesta valituslupaa. Saamme taloudellista avustusta Olympiarahastosta, jotta voimme palkata juristin tekemään valituslupahakemuksen.

6/2016 Korkeimmasta oikeudesta tulee päätös -> valituslupaa ei myönnetä. (Suomessa on vain muutama ammattiurheilija saanut valitusluvan korkeimpaan oikeuteen, mm. keihäänheittäjä ja jalkapalloilija. Yksikään ammattilaisjääkiekkoilija ei ole päässyt valittamaan oikeuteen, joten Niemisen tapaus olisi ollut ennakkotapaus).

8/2016 Nieminen hankkii viisi uutta lääkärinlausuntoa (mm. olkapääspesialistilta, traumatologeilta ja urheiluvammoihin erikoistuneilta), ja haluaa If:in avaavan vahinkotapauksen uudelleen ja pyytää asian uudelleenkäsittelyä. Uudet lausunnot lisätään aineistoon ja uudelleenkäsittely alkaa.

10–12/2017 Nieminen tiedustelee vakuutusyhtiöltä uudelleenkäsittelyn tilaa, koska päätöstä ei ole tullut yli vuoteen. Vakuutusyhtiön edustaja ilmoittaa, että If ei anna uutta päätöstä asiasta, koska korkeimman oikeuden päätös on lainvoimainen. If:in asiantuntijalääkärit ovat myös katsoneet, ettei viidessä uudessa Niemisen lähettämässä lääkärilausunnossa ole mitään uutta, joka saisi päätöksen kumottua. Nieminen kyseenalaistaa yhtiön toiminnan, ja sen, ettei hänelle ole ilmoitettu
päätöksestä mitään yli vuoteen. Nieminen pyytää korvaustoimenjohdolta kannanottoa asian vähättelyyn ja tapauksen käsittelyajan pituuteen. Korvauslakimies pahoittelee tapahtunutta, ja ilmoittaa, että uudet viisi lausuntoa käsitellään uudelleen. Asiaa voidaan pitää outona, koska yhtiön edustaja on aiemmin kertonut, että ne on jo käsitelty, eikä niissä ole ollut mitään uutta, jotta päätös voitaisiin kumota. Myös korvaustoimen päällikkö pahoittelee tapahtunutta ja kertoo, että korvausprosessi ei
ole toiminut ideaalisella tavalla.

12/2017 If antaa kahdessa päivässä hylkäävän päätöksen.

1/2018 Valitus tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan toistamiseen, neljä vuotta aikaisemmasta. Asia on siellä parasta aikaa käsittelyssä (kestänee 6-12kk).

Pysyvän haitan korvaus, eli haittaraha / OP-Pohjola Vakuutus:

Vuonna 2013 haettiin korvausta lääketieteellisestä pysyvästä haitasta Suomen Jääkiekkoilijat Ry:n urheiluvakuutuksen perusteella. Yhtiö ei maksa korvausta lääketieteellisestä pysyvästä haitasta. Pohjolalta kuului kiteytettynä seuraavanlainen vastaus:

”Emme voi maksaa korvausta lääketieteellisestä pysyvästä haitasta 29.12.2012 sattuneen oikean olkapään tapaturman perusteella, koska saamiemme lääkärinlausuntojen mukaan oikean olkapään pysyvä haitta on aiheutunut vuonna 2003 sattuneesta olkapään tapaturmasta. Saamiemme lääkärinlausuntojen mukaan 18.3.2010 tai 29.12.2012 sattuneet tapaturmat eivät ole aiheuttaneet sellaista yleistä lääketieteellistä haittaa, joka oikeuttaisi sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokitustaulukon mukaiseen haittakorvaukseen vaan pysyvä lääketieteellinen haitta johtuu ensimmäisestä vuonna 2003 sattuneesta olkapään tapaturmasta”.

”Emme voi maksaa korvausta pysyvästä haitasta myöskään 29.12.2003 sattuneen tapaturman perusteella, koska vamma ei ole aiheuttanut yleistä lääketieteellistä haittaa vakuutusehtojen mukaisen kolmen vuoden sisällä tapaturman sattumisesta”.

2/2014 Pyydetään asiakasasiamieskäsittelyä, eli oikaisupyyntöä päätökseen.

3/2014 Asiakasasiamiehen oikaisupyyntö ei aiheuta muutosta annettuun päätökseen.

4/2014 Otetaan yhteyttä vakuutus- ja rahoitusneuvontaan (FINE), joka neuvottelee asiakkaan asiassa vakuutusyhtiön kanssa. FINE:n asiantuntijalääkäri on Niemisen kannalla, ja pyytää Pohjolalta haittaraha-asian uudelleenkäsittelyä.

1/2015 Pohjolasta tulee päätös -> uudelleenkäsittelypyyntö ei aiheuta muutosta aiempiin korvauspäätöksiin.

2/2015 Haetaan ratkaisusuositusta vakuutuslautakunnalta.

9/2016 Pohjola on antanut lisävastineen vakuutuslautakunnalle ja asian käsittely jatkuu.

Lähde: Niko Niemisen arkistot

Tutustu myös muihin artikkeleihimme TÄSTÄ.

Niemisen uratilastoihin voit tutustua täältä.